Historian havinaa
Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry juhlisti 60-vuotista taivaltaan vuonna 2021. Yli 60 vuoteen mahtuu valtavasti muutoksia kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheidensä elämänkaaressa.
Kaikille jäsenillemme ei yhdistyksen toiminnan ensimmäiset vuosikymmenet ole alkuunkaan tuttuja. Halusimme juhlavuoden aikana kertoa teille mitä yhdistyksen kasvutarinaan liittyy.
Yhdistyksen toiminnasta on tehty aiemmin myös historiikkeja, joista 50-vuotishistoriikin otsikko oli Tuhansia tunteja, tahtoa ja tuloksia. Historiikin koonnut yhdistyksemme kunniajäsen Salme Vihtonen osasi loistavasti tiivistää yhdistyksen merkityksen yhteen lauseeseen. Ja näinhän asia on edelleenkin. Ilman yhteiseen hiileen puhaltamista, yhteisiä tavoitteita ja kristallinkirkasta ajatusta ei olisi tuloksiakaan syntynyt. Johtoajatuksena on ollut kehitysvammaisen ihmisen hyvä elämä, perheitä unohtamatta.
Saamme olla ylpeitä niistä vanhemmista, jotka yhdistyksen alkuvuosina tekivät valtavan työn kehitysvammaisten ihmisten näkyväksi tekemisestä yhteiskunnassamme. Työn vaikutus näkyi perheiden hyväksytyksi tulemisessa ja elämän laadussa.Tälle kivijalalle oli helppo yhdistykseen palkattujen ihmisten tulla tekemään oikeuksien valvontaa ja muuta jäsenistöä palvelevaa työtä.
Yhdistyksen perustaminen
Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n perustava kokous pidettiin 29. tammikuuta 1961.
Ote yhdistyksen pöytäkirjasta:
”Me allekirjoittaneet perustamme täten Tampereen Seudun
vajaamielisten Tuki ry-nimisen yhdistyksen, jonka
tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä vajaakykyisten lasten
omaisten ja ystävien kesken, selitämme täten liittyvämme
jäseniksi yhdistykseen ja hyväksymme sille seuraavat
säännöt.
Tampereella tammikuun 29.päivänä 1961
Onni Honkkila, pastori, Tampere
Hannes Asikainen, sähköas., Tampere
Armas Raunio, taiteilija, Pirkkala
Onni Tuomenoja, sos.tarkkailija, Ylöjärvi
Eero Ruohoniemi, autonk., Tampere
Eila Vuorenmaa, rouva, Tampere ”
Yhdistys merkittiin rekisteriin, ja säännöt hyväksyttiin 24.maaliskuuta 1961.
Puheenjohtajaksi valittiin pastori Onni Honkkila, joka toimi diakoniajohtajana. Yhdistyksen perustajien nimiluettelosta voi havaita, että toimintaa olivat käynnistämässä sosiaalialan ja seurakuntien työntekijät yhdessä vanhempien kanssa. Myöhemmin on yhdistyksen toimintaa kehitetty kuitenkin etupäässä vanhempien voimin ja heidän aktiivisuutensa pohjalta.
Yhdistystä perustettaessa käytettiin kehitysvammaisesta ihmisestä yleisesti nimitystä vajaamielinen. Niinpä sana esiintyy myös yhdistyksen ensimmäisessä nimessä.
Sana "vajaamielinen" sai kuitenkin kielteistä sävyä, ja jo vuonna 1966 yhdistyksen sääntömuutoksen yhteydessä nimeksi valittiin Tampereen Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry.
Vuonna 1978 jätettiin nimestä pois sana "seudun", koska ympäristökunnissa oli alkanut toimia omia yhdistyksiä. Yhdistyksen sääntöjä ja nimeä muutettiin jälleen 1980, mistä lähtien nimenä on ollut Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry.
Lähde: Yhdistyksen 30-vuotishistoriikki: "Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-1991". Historiikin toteutus Kalevi Ahonen, Salme Vihtonen ja Riitta Niemi.
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät"
Tampereen Kehitysvammaisten Tuen pitkäaikainen puheenjohtaja ja työmyyrä Matti Saarinen toteaa yhdistyksen 10-vuotishistoriikissa, että 1960-luvun alussa Tampereella kehitysvammaisten tilanne oli kohtalaisen tyydyttävä. Toiminnassa olivat kunnan ja seurakunnan päivähuoltolat sekä Kaupunkilähetyksen työkoti. Ylisen keskuslaitos oli hahmottumassa.
Matti Saarinen jatkaa: "Yhdistyksemme ei syntynyt hopealusikka suussa, eikä kaiketi ollut muutenkaan sen kummempi ihmelapsi, sillä tavanomaiseen tapaan olivat ensimmäisinä kysymyksinä edessä: mistä saadaan rahaa edes vähäisenkään toimintaan, miten saadaan sana kiertämään ja miten parhaiten toimitaan kehitysvammaisten hyväksi."
Sana oli kuitenkin saatu kiertämään hyvin, koska yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi ensimmäisen vuoden aikana 232:een. Ensimmäiset jäsenkunnan aktivistit olivat äitikerholaisia ja päivähuoltolan väkeä.
Matti Saarinen kirjoittaa: "Allekirjoittaneelle on kerrottu, että tämän yhdistyksen kehto on heilahdellut seurakuntien päivähuoltola Viljalassa, sillä rovasti Honkkila oli diakoniajohtajana jo työnpaikkansa vuoksi välittömässä kosketuksessa Viljalaan. Rovasti Honkkila oli läheinen ystävä jokaiselle Viljalan lapselle ja myös heidän äideilleen. Äidit hoitivat jäsenhankintarynnäkkönsä pontevasti, ja saivat ilmeisesti vastaanhangoittelevat isätkin ainakin jossakin määrin vedetyksi mukaan yhdistykseen. "
Äitikerhoja muodostui kaksikin kappaletta. Toiseen kuuluivat Epilän päivähuoltolassa olevien äidit ja toiseen Kalevan päivähuoltolassa ja Ylisen keskuslaitoksessa olevien äidit. Aluksi äitikerhot kokoontuivat joka toinen viikko. Myöhemmin ajat ja kokoontumispaikat ovat vaihdelleet.
Äitikerhojen merkitys on ollut suuri koko yhdistyksen toiminnan ajan. Ehkä aivan toiminnan alkuvaiheessa haettiin keskinäistä tukea samassa tilanteessa olevien kanssa. Yhteiskunnan palvelut olivat niukat, eikä yleinen ilmapiiri ollut kannustava.
Yhdistyksen äitikerhot ovat jo alkuvaiheessa olleet myös merkittäviä varojen kerääjiä, kuten Matti Saarinen kertoo.
On kudottu lapasia ja sukkia myyjäisiin, myyty tuhansia lippuja teatteriesityksiin, keitetty ohimennen kahvit ja leivottu pullat, kuljetettu omat ja toisten lapset kerhoon. Osaisipa joku laskea, kuinka monta sukkaa tai lapasta on kudottu, kuinka monta kynttilää ja korttia on myyty varojen keräämiseksi, jotta lapsilla ja nuorilla olisi rattoisia ja kehittäviä harrastusmahdollisuuksia ja leirejä!
Kunnioituksena näille ahkeroijille yhdistys päätti lähettää 50- vuotisjuhlavuoden tervehdyksenä maaliskuussa 2011 äitikerholaisten itse kutomat lapaset eli tamperelaisittain tumput presidentti Tarja Haloselle ja pikkulapaset rintamerkiksi tohtori Pentti Arajärvelle. Jo parin päivän kuluttua lähetyksestä saatiin presidentti Halosen kiitoskortti kuvien kera.
Lähde: Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki: Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961–2011: Tuhansia tunteja, tahtoa ja tuloksia, toimittanut Salme Vihtonen
Perustajajäsen Eila Vuorenmaan haastattelu
Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n perustamisasiakirjan yhtenä allekirjoittajana oli rouva Eila Vuorenmaa. Kävimme haastattelemassa yhdistyksen kunniajäsen Eila Vuorenmaata, joka kertoi meille yhdistyksen alkuajoista. Juhlavuonna (2021) pääsimme tapaamaan 96-vuotiasta Eilaa hänen kotiinsa Tampereella.
Mistä kaikki sai alkunsa, ja mitä yhdistyksen toiminta tuohon aikaan oli?
Saivatko kehitysvammaisten lasten perheet tukea, ja miten yleisesti suhtauduttiin kehitysvammaisiin ihmisiin?
Kiitämme Eilaa haastattelusta!